Nintendo DS

Hankin tuollaisen otsikon mukaisen lelun tiistaina. Muuten olisi varmaan jäänyt hankkimatta vielä ainakin ensi kesään saakka, mutta kun satuin saamaan käytetyn halvalla niin oli ihan pakko. Pelejä minulla on nyt Project Rub, Daigasso! Band Brothers, Another Code: Two Memories, Meteos, WarioWare Touched! ja Metroid Prime Hunters: First Hunt -demo.
Another Coden pelasin jo läpi, se oli hyvin lyhyt peli. Kyseessä on pohjimmiltaan melko perinteinen seikkailupeli, jossa kerätään esineitä ja käytellään niitä erilaisien pulmien ratkaisemiseksi. Selittäisin pelin tarinaa, mutta joku muu on selittänyt sen jossain muualla varmasti paljon paremmin, joten en vaivaudu. Pelissä on käytetty paikoin hyödyksi DS:n kosketusnäyttöä ja mikrofonia pulmien ratkaisussa, mutta enimmäkseen nämä ovat melko turhia. Kosketusnäyttö on toki erittäin hyödyllinen osoittimen asemassa, mutta pulmat jotka käyttivät sitä hyödykseen tuntuivat paikoin melko väkinäisiltä, kuten esimerkiksi ruosteen raaputtaminen metallisesta kyltistä pois tapahtuu hankaamalla kosketusnäyttöä styluksella. Kai se saa pelin tuntumaan hieman elävämmältä, mutta ongelmanratkaisun kannalta se ei tuo juuri mitään uutta peliin.
WarioWarea pelasin jo sen verran, että voin tavallaan katsoa pelanneeni sen "läpi". Pelin luonne on kuitenkin sellainen, että sitä voi pelata uudestaan ja uudestaan. Sen lisäksi olettaisin että pelissä on useitakin piilotettuja ominaisuuksia jotka saa esille pelaamalla, kuten alkuperäisessäkin WarioWaressa. Jälleen, en jaksa tarkemmin selittää mistä pelissä on oikeastaan kyse, koska se on selitetty muuallakin. Kurkkukipuisena en pitänyt kohdista joissa piti puhaltaa mikrofoniin. Puhaltaminen on onneksi parempi kuin huutaminen silti. Luulen että WarioWarea jaksan pelata toistaiseksi, mutta alkuperäiseen WarioWareen ehdin kyllästyä melko nopeasti (tahkosin siitä tosin kaikki piilotetut ominaisuudetkin irti), joten povaan uudellekin samaa.
Project Rubia olen aloitellut. En itse asiassa tiedä kuinka pitkä peli se oikein on, mutta toistaiseksi ihan kelvollista viihdettä. Tässäkin pelissä pelataan paljon minipelejä, mutta idea poikkeaa WarioWaresta sillä, että pelit ovat pitkäkestoisempia ja monimutkaisempia (minipelejä, ei mikropelejä), ja sen lisäksi pelissä on juoni, vaikkakin minipelit sinänsä ovat aika erikoisia aihepiiriin nähden. Tarkoituksena on tehdä vaikutus unelmien tyttöön mm. karkottamalla pillastuneita härkiä (samalla varoen laskettelijoita) tai puhaltamalla jättimäisiä kynttilöitä sammuksiin. Pelin graafinen tyyli ja minipelien sarjakuvaintrot tekevät hyvän vaikutuksen. Pelin persoonallisuus tuntuu paremmin määritellyltä kuin WarioWaren. Mahdollisesti lisää tästä pelistä kunhan pelaan sen läpi.
Meteos jatkaa perinteistä Tetrismäisten pelien linjaa. Pelattavuutta, haasteellisuutta sekä vaihtelevuutta riittää sopivasti että Meteos pääsee kirkkaasti palikkapuzzlejen kärkikastiin. Uutta ideaa pelissä on sen verran, että palikoita ei räjäytetä, vaan ne laukaistaan lentoon. Ero on siinä, että jos palikat eivät jaksa lentää ruudun ylälaitaan asti, ne tippuvat takaisin alas. Painovoimaolosuhteet vaihtelevat kentittäin, mikä lisää vaihtelua. Ei tästä enempää sanottavaa, kuin että laadukasta palikkamättöä.
Daigasso! Band Brothers on seurueen japanin tuliainen. Peliä ei myydä nykyisin vielä Aasian ulkopuolella. Kyseessä on rytmipeli hieman Pop'n Musicin tapaan. Kappaleet ovat MIDIä, joten pelaajan valitseman soittimen nuotit soivat juuri silloin kuin pelaaja ne soittaa. Tämä voisi olla erityisen hauskaa moninpelissä, mitä toivon pääseväni kokeilemaan pian. Pelin vaikeustaso on osittain melko fiksusti toteutettu. Aloittelijakin pystyy pelaamaan lähes minkä tahansa kappaleen, kunhan valitsee helpon soittimen. Pelin aikana sen sijaan vaikeustasoa on "helpotettu" ärsyttävällä tavalla. Joitain vaikeampia pätkiä kappaleesta on korvattu "Touch!"-käskyllä, ja tarkoituksena on koskettaa kosketusnäyttöä kerran, minkä jälkeen kyseinen pätkä kappaletta soi automaattisesti. Tässä ei ehkä muuten ole mitään vikaa, mutta jos ei ole tosi näppärä käsistään styluksen kanssa, täytyy kosketusnäyttöä sorkkia sormin, jolloin se tulee likaiseksi. En näe mitään hyvää syytä miksei jotain tavallista näppäintä olisi voitu käyttää kosketusnäytön sijasta. Kosketusnäytön painaminen on toki haasteellisempaa, mutta sen tuoma ärsytys kumoaa senkin ilon. Näytön likaantumisen lisäksi olisi ihan kiva jos muuten vaan ne kosketusnäyttökohdat saisi soittaa itse. Pelin kappalevalikoimassa on J-poppia, japanilaisten TV-sarjojen (animeiden) tunnusmusiikkeja, klassista musiikkia ja pelien tunnusmusiikkia sekä jokunen länsimaalainen rokkikappale, kuten Smoke on the Water. Jos animea seuraisin enempi, voisi sieltä löytyä muutama tuttu, mutta tällä hetkellä tutuimmat ovat noita pelimusiikkeja ja klassisia kappaleita. Pelimusiikeista olen iloinen, että Kirbyn teema pääsi mukaan. Siinä on kiva musiikki ja pelikin on kiva. Uskoakseni se on kuitenkin Nintendon vähemmän suosittuja pelisarjoja ainakin kun vertaa esim. Marioon tai Zeldaan, jotka myös ovat mukana.
Viimeisenä pelinä Metroid Prime Hunters: First Hunt -demo. En ole erityisemmin tutustunut käsikonsolien FPS-tarjontaan, mutta uskoakseni juuri Doomia monimutkaisemmat ovat perinteisesti olleet käsikonsolien ulottumattomissa. Perinteisillä "isoilla" konsoleillakin ne olivat pitkään valloittamatonta aluetta, kunnes Halo ja Metroid Prime korjasivat ongelman. Pelasin Huntersia toistaiseksi kerran, ja sen pelikerran perusteella voisin sanoa, että pelattavuus on saatu ihan kohtalaisesti kuntoon. Iso ongelmahan perinteisesti on ollut se, että ristiohjain ja muutama näppäin eivät riitä tarkkuutensa puolesta räiskinnöissä tähtäämiseen ja liikkumiseen ainakaan yhtä aikaa. Huntersissa kun käyttää DS:n "peukalohihnaa" kosketusnäytöllä, saa melko hyvän tuntuman. Ristiohjaimella liikutaan, ja kosketusnäytöllä tähdätään. L- ja R-liipasinnäppäimet toimivat ampumisnäppäiminä. Olisin oikeastaan toivonut että toisen voisi asettaa esim. hyppynapiksi, koska hyppääminen tapahtuu nyt näpäyttämällä kosketusnäyttöä kahdesti, mikä on melko kankeaa. Kosketusnäytölle on siroteltu myös aseenvaihtonäppäimet sekä palloksirullautumisnäppäin (Metroidia pelanneet ymmärtävät). En tutustunut tarkemmin, tarvitseeko pelissä yleensä muitakin toimintoja, mutta testatessani ei tullut muita tilanteita esiin. Aseen vaihto ja palloksi rullautuminen ovat minusta sellaisia toimintoja, jotka eivät yleensä onneksi vaadi nopeutta, joten niiden sijoittaminen kosketusnäytölle on ehkä ihan toimiva ratkaisu. Itse en totta puhuen kauheasti välitä FPS-peleistä, mutta onhan se kiva että DS kattaa tämänkin genren. Lisää suosiota DS:lle ja enemmän pelejä.
Toistaiseksi suosikkipelini taitaa olla Meteos. Daigasso! Band Brothersia pelaa myös oikein mielellään. Project Rubin mätän varmasti ainakin läpi, mutten osaa vielä sanoa, tuleeko sitä pelattua sitten enemmänkin. WarioWare on tavallaan ihan hyvä, mutta pelkään pahoin että kyllästyn siihen aika pian. Another Code oli myöskin oikein hyvä peli, mutta se oli niin lyhyt, että myyn sen varmaan piakkoin pois ellei siinä ole merkittäviä juttuja esiinkaivettavana vielä. Jossain kuulin puhuttavan että kaikki esineet keräämällä saisi jotain bonusta, mutta parasta tarkistaa ensin. Saattaa olla että lunttaan jostain mistä esineet löytää... Luulen että puolisatunnainen kosketusnäytön tökkiminen pelin jokaisessa huoneessa ei ole kauhean rakentavaa tai ainakaan hauskaa. Metroid Prime: Hunters -demo vaikutti ihan hyvältä. Pelaan sitä varmaan muutaman kerran. Moninpeliä voisi ainakin kokeilla. Demohan se on joka tapauksessa, mutta en muutenkaan näe innostuvani siitä mitenkään mielettömästi.
Uusia pelejä en ole ehkä ihan heti hankkimassa, ellen saa kätevästi esim. Another Codea vaihdettua johonkin toiseen, mutta tiedän jo muutaman pelin jotka kuulostavat hyviltä. Käytännössä katselen varmaankin esim Metacriticin listojen kärkipäätä ja etsin sellaisia pelejä jotka kiinnostavat genrensä tai aiheensa puolesta. Lähden siitä, että arvostelijat eivät ole ihan tyhmiä, ja keskivertoihin peleihin on turhaa tuhlata rahojaan. Tällä hetkellä rytmipeli Osu! Tatakae! Ouendan! kuulostaa hyvältä, kuten myös mättöpeli Jump Superstars. Eivät niinkään aiheidensa puolesta, mutta tykkään molemmista genreistä, ja molemmat ovat saaneet hyviä arvosteluita. Niin yksinkertaista se on. Tällä hetkellä minulla kuitenkaan ei ole niihin varaa, koska käytin kaikki ylimääräiset rahani DS:n ostamiseen. Myyn tosin ehkä GBA:ni ja osan sen peleistä (toimivat DS:ssä myös) pois, joten jos siltä tuntuu, osan niistä varoista voisi käyttää uusiin peleihin.