Lisää DS:stä ja peleistä
Joululomalla on ollut aikaa pelailla. Olen nyt pelannut Project Rubin läpi, Wario Waressa olen kerännyt lähes kaikki ekstrat. Project Rub oli oikein persoonallinen esitys, ja se on hieno demo DS:n ominaisuuksista. Wario Waresta huomasin yllättäen pitäväni enemmän kuin luulin. Meteos on vieläkin hauska pelattava. Jonkin verran minua huolettaa koska olen kuullut että Meteosin pelaaminen aiheuttaa usein pystysuoria naarmuja DS:n kosketusnäyttöön. Olen harkinnut kyllä näytönsuojan hankkimista, mutta useimmat niistä ovat hankalia asentaa ilman ilmakuplia ja paremmat ovat kalliita (11 euroa kappale). Piirtoheitinkalvosta voi tietääkseni tehdä kelvollisen suojan... voisin harkita sitä. Ainakin se tulee halvemmaksi, ja periaatteeltaan tällainen viritelmä vastaa "parempia" NuShield-suojia. Another Codesta sain selville että yhden läpipelaamisen jälkeen voi pelata hieman erilaisen version pelistä. Paria puzzlea on muutettu hieman ja tarinasta ilmeisesti aukeaa hieman enemmän tietoa. Voisin ehkä kokeilla sitä vielä jossain vaiheessa, mutta peli on olennaisesti aivan sama. Daigasso! Band Brothersia olen pelaillut myös. Olen saanut Pro-moodin avattua, mikä on hyvä, sillä Pro-moodissa ei tarvitse pelin aikana sohia kosketusnäyttöä. Se tosin on muutenkin hieman vaikeampi. Kaikki näppäimet ovat siinä käytössä. Vaikeammat kappaleet vaativat rytmitajun ja hahmotuskyvyn lisäksi sorminäppäryyttä.
Olen miettinyt hieman DS:n erikoisominaisuuksia ja niiden käyttöä peleissä. Esimerkiksi Band Brothersissa minusta kosketusnäytön käyttö olisi pitänyt tehdä vaihtoehtoiseksi. Pelin valikoissa on pakko käyttää kosketusnäyttöä ja pelin aikana "amatöörimoodissa" joutuu käytännössä sohimaan sormilla näyttöä. Molemmille olisi voinut tehdä vaihtoehtoisen konstin näppäimiä käyttäen. Sitten on muita pelejä, kuten esimerkiksi tuleva Super Princess Peach, jossa tarvitsee kesken toiminnan käyttää kosketusnäyttöä. Jump Superstarsissa tarvii myöskin käyttää hahmojen vaihtamiseen kosketusnäyttöä. Taistelupelin luonteen huomioon ottaen se tarvitsee tehdä aika nopeasti, joten käytännössä se vaatii huomattavaa sorminäppäryyttä tai näytön sörkkimistä sormin. Mietin tähän sellaista ratkaisua että kinnittäisi styluksen peukaloon niin että se ei häiritse näppäimien käyttöä mutta että sitä voisi käyttää sitten sormien sijasta kun tarvitsee nopeasti osua näyttöön. Toinen vaihtoehto olisi jokin "thumbstrapin" kaltainen systeemi, mutta sellaisenaan thumbstrap häiritsee näppäinten käyttöä ja ei ole kovin tarkka. Minusta pelit kannattaisi useimmiten suunnitella niin, ettei kosketusnäytön ja näppäinten välillä tarvitse poukkoilla kesken pelin.
Tilasin viikon loppupuolella pelit Osu! Tatakae! Ouendan! ja Jump Superstars Lik-Sangista Hong Kongista. Lik-Sangille ei kelpaa Visa Electron maksuvälineeksi, mutta heillä on onneksi saksalainen pankkitili, jonne voi EU-maksulla tehdä helposti siirron. Toivon mukaan pelit tulevat seuraavalla viikolla, eli suunnilleen silloin kun palaan Tampereelle. Ouendanin ostamista mietin aika pitkään, mutta päädyin lopulta siihen tulokseen, että se on saanut niin hyviä arvosteluja ettei sitä voi jättää väliin. Jump Superstars oli varmempi valinta, koska siinä on varmasti paljon pelattavaa varsinkin jos löydän pelikavereita moninpeliä varten. Ainoat ongelmat ovat kieli ja aihepiiri. En osaa paljoa japania. Omistan tosin onneksi sanakirjan ja osaan välttävasti lukea hiraganoja ja katakanoja. Aihepiiri ei sinällään ole ongelma, mutta mietin, onko osa pelin viehätyksestä "tutuissa" mangahahmoissa, joita itse tunnen aika vähän. Uskoakseni kyseessä on kuitenkin hyvä tappelupeli, joten tuskin hahmojen outous haittaa pitemmän päälle.