Kuvasuhde- ja resoluutiorantti
Olen ajatellut hankkia uuden monitorin. Tällä hetkelläni monitorivalikoimani rajoittuu läppärin 12" LCD:hen, Philipsin 14" matkatelkkariin, sekä 14" Commodore-näyttöön, johon voi kytkeä lähinnä Amigan. Tarve on ilmennyt etenkin siksi, että läppärin näyttö on kovin pieni, että siksi, että olen aikeissa hankkia pelikonsolin tai pari, joten tarvitsisin jotain mihin kytkeä pelikoneet. Tämä tuottaa minulle muutaman ongelman. Yksi on se, että pelikonsoleissa ei yleensä ole VGA- tai DVI-ulostuloja. XBox 360 ja PS3 ovat tässä suhteessa parempia kuin vanhemmat koneet, mutta Wii on yhä kivikaudella ja progressiivinen 480p-kuva komponenttiliitännän yli on paras mitä siitä lähtee irti. No, tämä ongelma ei enää suututa minua kovin paljon, vaan hyväksyn sen että minun vaan täytyy ostaa kalliimpi ja hienompi näyttö jossa on sopivat liitännät, jos haluan näin monikäyttöisen näytön. Toinen ongelma kuitenkin näyttää olevan jopa sellainen, etten pääse siitä eroon lähes millään rahasummalla, ja se on epäyhteensopivat kuvasuhteet ja resoluutiot.
Vielä joskus hyvinä vanhoina aikoina lähes kaikki monitorit ja televisiot käyttivät kuvasuhdetta 4:3. Tämä alkoi muuttua 50-luvulla, kun elokuvateollisuus keksi että käyttämällä laajempaa 16:9-kuvasuhdetta, he voisivat ajaa enemmän ihmisiä elokuvateattereihin, kun elokuvaa ei voitu enää näyttää alkuperäisessä formaatissaan tavallisella televisiolla. Televisiovalmistajat vastasivat tähän myöhemmin 16:9-televisioilla, jotka ovatkin nykyään jo melko yleisiä, vaikka monet TV-lähetykset esitetäänkin yhä 4:3-kuvasuhteella. Elokuvateollisuus ei tietenkään pitänyt tästä, joten monet elokuvat tehdäänkin nykyään 2.39:1- tai 1.85:1-kuvasuhteilla. No, tämän nyt vielä sietäisikin. No, nyt sitten viime vuosina ovat sisällöntuottajat keksineet uuden rahastuskeinon, HDTV:n, mikä tarkoittaa lähinnä sitä että 480p-resoluution sijasta käytetäänkin korkeampia 720p- tai 1080p-resoluutioita. No, eipä tässäkään sinällään mitään vikaa ole. Tarkempi kuva on ihan jees. Samoja resoluutioita käytetään myös HD-DVD ja BluRay -elokuvalevyillä, joten selvästikin sisällön puolesta homma on hyvin standardoitua. No, TV-valmistajille ei selvästikään kerrottu tästä, vaan useimmat HD-televisiot käyttävät resoluutiota 1366x768. Mitä ihmettä? Sen sijaan että televisiot käyttäisivät 1280x720 -resoluutiota jolloin sisältö voitaisiin näyttää pikselilleen oikealla resoluutiolla terävänä kuin partaveitsi, TV-valmistajat ovat päättäneet tehdä resoluutiosta hieman isomman, jolloin sisältö joudutaan skaalaamaan pikkuisen isommaksi, ja tuloksena on suttuinen kuva. 1080p-televisiot sentään taitavat käyttää 1920x1080 -resoluutiota, mikä on toki hyvä, mutta kyseiset televisiot ovat vielä aivan liian kallita tavalliselle kuluttajalle. No, mutta minähän olin ostamassa PC-monitoria, enkä televisiota varsinaisesti. Viime vuosina PC-monitorimarkkinat ovat täyttyneet äärimmilleen laajakuvamonitoreista, mikä on tietenkin hyvä. Tarjontaa on reilusti, joten löydän varmasti sopivan monitorin! No, en löydä. Kaikki laajakuva-PC-monitorit nimittäin käyttävät eivät 16:9-kuvasuhdetta, vaan 16:10-kuvasuhdetta, jota siis ei käytetä missään muualla. Olen kuullut tätä perusteltavan sillä, että PC-käytössä pystysuuntaista kuva-alaa tarvitaan enemmän. No, sen lisäksi että tämä on täyttä hevonkukkua koska lisää pystysuuntaista kuva-alaa saa ostamalla isomman monitorin, pilaa tämä lähes täydellisesti PC-monitoreiden käytön viihdetarkoituksiin, kun pelikonsolit ja DVD-soittimet olettavat että monitorisi on joko 4:3 tai 16:9. Puhtaasti PC-käytössähän ongelmaa ei ole, koska ongelmat voidaan kiertää ohjelmallisesti. Tämä tosin silti tarkoittaa, että 16:9-kuvasuhdetta käyttävän elokuvan katsominen oikealla kuvasuhteella tuottaa mustat palkit monitorin ylä- ja alareunaan. Pelikonsoleiden kanssa tästä ongelmasta vaan ei valitettavasti pääse ohi. Olen tosin melko toiveikas, että Microsoft ennen pitkää lisäisi XBox 360:een tuen 16:10-laajakuvanäytöille, mutta en pidä mitään toivoa yllä siitä että Sony tai etenkään Nintendo tekisi samaa. Nintendo ei edes tue 480p-resoluutiota isompaa kuvaa, joten tukea 1680x1050-näytöille on aivan turha odottaa. Sanoin jo aikaisemmin, että etenkään vanhemmat pelikonsolit eivät edes tue PC-monitoreja, joten joudun käytännössä ostamaan kalliimman monitorin, jossa on komponenttiliitännät. Voisi luulla, että tällaisien monitorien valmistajat olisivat tajunneet, että komponenttiliitäntöjen kautta halutaan luultavasti näyttää 16:9-sisältöä, mutta ilmeisesti ainakaan Samsung ei ole aivan näin fiksu. Ainoa näyttö jonka tiedän tukevan 16:9-tiloja on BenQ:n 24-tuumainen lippulaiva, joka sitten maksaakin vähintään 900 euroa, ja on täten melkoisesti yli budjetistani, kun 21-tuumaisen Samsungin 550 euron hintakin jo kirpaisee aika kovaa. Onneksi ero 16:9- ja 16:10-kuvasuhteiden välillä ei ole kovin iso, ja en ehkä jaksa kauheasti vaivata päätäni sillä, kun sen lisäksi pelikonsolin kuva joudutaan joka tapauksessa skaalaamaan ylös monitorin resoluutioon 1680x1050, joka ei ole lähelläkään 480p- tai 720p-resoluutioita. Tarkoitan siis, että paskalta se näyttää kuitenkin, joten väärä kuvasuhde ei siinä enää paljoa tunnu. Televisioraapustuksen tuossa ylempänä kirjoitin lähinnä, koska PC-monitoreiden viihdekäyttöpuutteet ajoivat minut tutkimaan televisiovaihtoehtoja, mutta kun nekin ovat hirvittävää paskaa, ja niissä on keskimäärin ihan yhtä kalliit hinnat vaikka resoluutio on sitten PC-käytössä kehnompi, en oikeastaan usko että minun kannattaa ostaa televisiota tähän käyttöön.
Ostan luultavasti Samsungin 21-tuumaisen 215TW-mallin, jossa on komposiitti-, S-video- ja komponenttiliitännät pelikonsoleille, 1680x1050-resoluutio 16:10-kuvasuhteella, ja se on saanut erinomaisia arvosteluja. Tokihan tässä ottaa päähän, että vaikka käytän 550 euroa siihen että saan hyvän monitorin johon saan kytkettyä pelikonsolit, en siltikään saa oikeaa kuvasuhdetta tai oikeaa 720p-resoluutiota, mutta perkele, ei kai tässä voi muutakaan. Seuraava monitorini voisi sitten ehkä olla BenQ:n 24-tuumainen FP241W. Sen resoluutio on 1920x1200, ja se osaa säilyttää 16:9-kuvasuhteen, mikä on varmasti etenkin 1080p-kuvan kanssa aika nannaa. Mmm... melkein tekisi mieli ostaa se jo nyt... eihän se niin kallis ole... kerran se vain kirpaisee...

Monitoreista
Olen tiiraillut pitempään jo uuden monitorin ostamista, tai tarkemmin sanottuna ulkoisen lisämonitorin ostamista, kun nykyään minulla on vain läppäri tietokoneen virkaa toimittamassa. No, toinen käyttötarkoitus monitorille olisi sitten pelikonsolit, ja tämä avaakin sitten aivan uudenlaisia ongelmia. Pelikonsoleita ei perinteisesti voi kytkeä suoraan tietokonenäyttöihin. Kehitystä on kuitenkin tapahtunut, sillä XBox 360:n voi kytkeä suoraan VGA-liitäntään, ja PS3:n voi kytkeä HDMI-ulostulon avulla DVI-liitäntään. Wii ei valitettavasti tue tietokonemonitoreita lainkaan, eivätkä tue muutkaan vanhat konsolit, kuten vaikka PS2. Myös XBox 360:llä törmää ongelmiin jos haluaa pelata vanhan myös XBoxin pelejä (ja onhan sielläkin muutama helmi joihin haluaisi tutustua). Joissain monitoreissa on myös komponenttiliittimet sekä s-video ja komposiitti, joihin useimmat konsolit saa kytkettyä. Ongelmaksi kuitenkin muodostuu hinta, sillä tällaisilla liitännöillä varustettu näyttö maksaa helposti jopa 200 euroa enemmän kuin vastaava "tavallinen" näyttö. Esimerkki joka on kerännyt oman mielenkiintoni on Samsungin mallit 205BW (20" näyttö, VGA+DVI) ja 215TW (21" näyttö, VGA+DVI+komponentti+s-video+komposiitti). 215TW on yli 200 euroa kalliimpi kuin 205BW, mutta totta puhuen koko lisähinta ei suinkaan mene ylimääräisiin liitäntöihin, vaan 215TW on mitä ilmeisimmin myös laadukkaampi näyttö mm. kuvanlaatunsa puolesta. Opiskelijabudjetilla 200 euroakin jo tuntuu selvästi, joten olen valitettavasti tuomittu harkitsemaan tätä valintaa hyvin pitkään. Viime aikoina olen huomannut muutaman mielenkiintoisen pointin tästä valinnasta: Vaikka ostaisin 215TW:n paremman kuvanlaadun toivossa, en silti pääse nauttimaan sen täydestä hohdosta, sillä läppärissäni ei ole lainkaan laadukkampaa DVI-ulostuloa, joten joudun tyytymään VGA:han. Tällä hetkellä konsolinostosuunnitelmani kallistuvat XBoxin puolelle, ja XBox 360:n saa kytkettyä VGA-näyttöön kiinni. Tämä tarkoittaa sitä, että 215TW:stä olisi minulle toistaiseksi aika vähän iloa, muuten kuin että olisi tosi siistiä omistaa todella hyvä näyttö, ja voisihan sitä sitten käyttää myös Pivot-tilassa, ja vanhankin XBoxin pelit toimisivat näytön kanssa. Xboxin ulostuloista ilmeisestikin VGA on terävämpi, mutta komponentti tarjoaa jostain syystä paremmat värit. Tamä on ehkä korjattavissa monitorin omilla säadöillä, mutta hankalapa tästä on tietää. Komponenttiliitäntä myös mahdollistaisi pari pienempää säästöä, kun en tarvitsisi XBoxiin VGA-kaapelia (komponenttikaapeli tulee koneen mukana) enkä KVM-kytkintä näytön jakamiseen molemmille laitteille (mikä ei ole pakollista mutta lisäisi kayttömukavuutta paljon). Hintaero tosin silti pysyy lähellä 200 euroa, sillä kyseiset tuotteet eivät ole kovin kalliita.
Tässä vaiheessa alkaa väsyttämään aika kovin. En oikein saanut uusia ajatuksia itsestäni irti, mutta terästin hieman muistiani vanhoista XBox-peleistä, jos en muuta. Jatkan kirjoittamista huomenna mikäli keksin lisää sanottavaa aiheesta.

Wii-kokemuksia
Kävin tänään Hectigolla pelailemassa Wiillä, ja ajattelin nyt keskellä yötä kirjoittaa pöhinässä muutaman ajatuksen siitä mitkä jutut minusta toimivat Wiillä hyvin ja huonosti.
Wii Sports. Tennis toimi suhteellisen hyvin, tosin välillä tuntui että hätäisessä tilanteessa saattaa heilautus tuottaa vääränlaisen lyönnin. Voinee laittaa oman osaamattomuuden piikkiinkin, mutta uskoisin että jonkinlainen ongelma tuossa voi olla, mutta ehkä se katoaa sitten kun osaa vähän paremmin. Baseball toimi myös ihan ok. Ongelmat siinä olivat ehkä että palloon on vaikea osua, mutta niin se on oikeassakin elämässä, ja toinen ongelma on ehkä se, että erilaiset heitot tehdään lähinnä painelemalla nappeja, mikä tosin tekee taktikoinnin hieman helpommaksi etenkin kun taktiikkansa ei halua paljastaa vastustajalle. Keilailu toimi minusta oikein hyvin. Siitä minulla ei oikeastaan ole mitään pahaa sanottavaa, tosin paikoin saattoi sattua niin että pallo irtosi kädestä ilman että se lähti kunnolla, mutta luulen että se oli lähinnä oma vikani. Kun heiton tekee rauhallisesti, tulokset olivat yleensä ihan hyviä. Golf toimi myös oikein kivasti. Hauskana yksityiskohtana huomasin että puttaaminen vaati tyystin erilaisen tekniikan kuin draiverilla tai raudalla lyöminen, mikä oli oikein kiva juttu minusta, vaikkakaan en täysin hallinnut puttaustekniikkaa. Nyrkkeilyä en päässyt kokeilemaan koska nunchuckeja oli vain yksi.
Wii Play. Wii Playn eri peleissä minulle tuli selväksi että kursorin käyttö vaatii totuttelua. Sen käyttö ei tuntunut kovinkaan hyvältä ainakaan kaikissa peleissä. Ampumispeli tosin toimi kohtalaisen hyvin, mutta nopeiden liikkeiden tekeminen tarkasti tuntuu vaikealta. Miin tunnistus -pelissä olin altavastaajana sikäli, että kaverin koneella olevat Miit eivät olleet minulle tuttuja, mikä varmasti helpottaa pelaamista jonkin verran. Muuten peli toimi ihan hyvin. Mii Pose -peli toimi kohtalaisesti, mutta ohjaimen kääntäminen ei toiminut intuitiivisesti (herkkyys ei ollut 1:1, joten oikean asennon löytäminen ilman kokeilua ei oikein onnistu. Samat kursorin nopeaan liikuttamiseen liittyvät ongelmat olivat ilmeisiä myös Mii Posessa. Lehmäratsastuspeli toimi jotenkuten, mutta erityisesti häiritsi, kun liian isot liikkeet saattoivat kokonaan pilata pelin, kun peli lakkasi reagoimasta niihin. Ilmeisesti Wiimotea ei saa kääntää kovin paljon tätä pelatessa, mutta oikeiden kulmien löytäminen on melkoisen hankalaa erityisesti jos yrittää tehdä korjauksia yms. Pelissä pitäisi osata tajuta käyttää matalia kulmia, mikä unohtuu helposti kun lehmä juoksee pusikkoon ja se pitäisi saada nopeasti takaisin radalle. Biljardipeli toimi aika hyvin, tosin lyönnin tekeminen oli ehkä liian hankalaa, tosin toisaalta se on ymmärrettävää, koska ei biljardikepillä lyöminen ole oikeastikaan ihan helppoa. Kalastuspeli oli melkoisen kauhea. en oikein tajunnut miten kala saadaan tarttumaan koukkuun, vai onko tarkoitus odottaa kuten oikeasti kalastaessa. Itse kontrollit eivät tuntuneet yhtään hyviltä, mutta ehkä se toimii paremmin kun vähän opettelee. Pingispeli oli suurimmaksi osaksi ihan ok, mutta jonkun verran häiritsi pari juttua, kun pelissä pystyi myös rikkomaan pingiksen sääntöjä vahingossa (lyömällä ennen pomppua) ja kun lyöntejä ei edes voi hallita, se tuntui epäreilulta. Syöttäessä törmäsin ongelmaan, kun liikutin sopivasti mailaa juuri ennen kuin painoin syöttönappia, että maila jäi kauas pallosta, eikä sitä saanut liikutettua takaisin. Tamä tosin mahdollisesti johtuu siitä, että tällaisella liikkeellä voi hieman varoemmin käyttäessä tehdä erilaisia syöttöjä, mutta en tutkinut asiaa tarkemmin. Tankkipeli ei toiminut kovin hyvin ilman nunchuckia, tosin pelaaminen pisti epäilemään, olisiko se hauskaa nunchuckinkaan kanssa. Laserkiekkopeli oli hankala kontrolloida. Mailaa ei voinut liikuttaa kovin nopeasti, ja omien maalien tekeminen vahingossa oli jotenkin ylihelppoa.
Zeldaa on kehuttu kovasti. Aloitin hieman pidemmältä pelistä, kuitenkin ennen ensimmäistä temppeliä. Pelasin ensimmäisen temppelin loppuun asti. Juoni oli aika hämmentävä toistaiseksi, mutta varmaankin se selkiää myöhemmin. En ole pelannut aiemmin 3D-Zeldoja... itse asiassa olen pelannut hämmentävän vähän 3rd person -tyyppisiä seikkailupelejä, joten kontrolleissa oli ehkä oma hankaluutensa minulle. Minusta taisteleminen liiketunnistuksen avulla ei tuntunut paremmalta kuin nappien painaminen. Etenkin susimuodossa Wiimoten heiluttelu tuntui jopa tyhmältä. Z-kohdistus ei myöskään tuntunut toimivan minulle intuitiivisella tavalla, mutta sen varmastikin oppii, etenkin jos käy ensin alkupelin tutoriaaliosuudet, jotka minulla jäivät väliin. Tähtääminen Wiimoten kursorilla ei tuntunut huonolta. Kursori tuntuu toimivan ihan hyvin silloin kun ei ole kiire. Zeldassakin varmasti tulee osuuksia jossa tähtääminen pitäisi tehdä nopeammin, sen saa ehkä nähdä joskus, miten hyvin se toimii. Yleiskäyttöinen A-näppäin otti päähän muutamaan kertaan, koska useita kertoja onnistuin tekemään väärän toiminnon, koska hieman riippuen tilanteesta A tekee eri asioita.
Yleisesti ehkä Wii Sports toimii aika hyvin, Wii Play ei toimi kovin hyvin tai vaatii opettelua, Zelda luultavasti vaatii opettelua, ja makuasioiden vuoksi se voi olla ehkä ei-ihan-täydellinen pelikokemus. Tutustuin myös hieman Wiin muihin ominaisuuksiin. Miin tekeminen oli ihan kivaa, tosin vaihtoehdot olivat harmillisen rajoittuneet. Joitain rajoituksia pystyy kiertämään eri elementtien luovalla sijoittelulla, mutta useammista vaihtoehdoista ei varmasti olisi haittaa. Sääkanava oli ihan hauska pikku vimpain, mutta säätiedot saisi toki muualtakin. Internet-kanava näytti toimivan ihan hyvin. Voisin kuvitella että sen käyttö olisi ihan kivaa esim. videoiden katseluun tai yksinkertaisten pelien pelaamiseen. Oikeaan webbisurffaamiseen tuskin muuten kuin satunnaisesti. Valokuvakanavaan ei päässyt tutustumaan nyt, mutta täytyypä seuraavalla kerralla täyttää SD-kortti kuvilla ja kokeilla kyseistä ominaisuutta.
En ole vielä vakuuttunut Wiistä, ja olen jossain mielessä ihan iloinen etten ostanut sellaista vielä. Uskon että vuonna 2007 nähdään, onko Wiistä muuhun kuin Wii Sports -koneeksi (Zeldaa voi pelata Gamecubellakin).