Peleistä taas jotain pientä.
Sitten viime postauksen ostin XBox 360:n ja ostin Samsung 215TW -näytön. Olen suurin piirtein tyytyväinen kumpaankin ostokseen. Pelejä 360:lle minulla on nyt Gears of War, Dead Rising, Crackdown ja Guitar Hero 2, sekä muutama live arcade -peli. Mukavia pelejä. Guitar Hero 2:een en ole vielä saanut toista ohjainta, koska niitä ei ole kaupoissa, mutta varmaankin hankin yhden heti kun sellaisia saa.
No, oikeastaan halusin kirjoitella pikkuisen ajatuksiani konsolisodasta ja eri konsolien asemista. nexgenwars.comin mukaan XBox 360 on myynyt noin 10 miljoonaa, Wii noin 7 miljoonaa ja PS3 noin 3 miljoonaa. Tällä on sinällään aika vähän merkitystä pelaajan kannalta, mutta heijastelee toki sitä, mitkä konsolit tulevat saamaan eniten pelejä. Tällä hetkellä selvästi suurin ja paras tarjonta on 360:llä. PS3:lle sen sijaan on hyvin vähän mitään mielenkiintoista, mitä ei saisi myös 360:lle. Wiin tilanne on tällä hetkellä melko erikoinen. Nintendo on julkaissut sille pari hyvää peliä (Zelda ja Super Paper Mario), mutta muuten tarjonta on vielä aika vaatimaton. On kuitenkin odotettavissa, että koska Wii on myynyt erittäin hyvin ja jatkaa yhä samaan malliin, pelejä aletaan nähdä hyvin paljon viimeistään vuoden sisällä. Nintendolla itselläänkin on muutama iso hitti (Mario Galaxy, Metroid Prime 3, Smash Bros Brawl) takataskussa, enkä voi uskoa että yksikään sitoutumaton julkaisija antaa Wiin menestyksen mennä sivu suun. Tällä hetkellä kuitenkin tilanne on se, että Wiille on tulossa lähinnä portteja PS2- ja PSP-peleistä (kyllä, PSP on Sonyn käsikonsoli). Toivon mukaan tilanne paranee jatkossa.
Pelitarjonnan huomioon ottaen olen melko tyytyväinen XBox 360:n ostoon. Konsolini tosin vietti 3 viikkoa Saksassa huollettavana, ja niiden viikkojen aikana jonkun verran kadutti, mutta muuten se oli minusta paras uusi konsoli jonka saatoin nyt ostaa. Sanon että paras uusi konsoli, koska aloin vakavasti miettiä, olisiko PS2:n ostaminen ollut sittenkin fiksumpaa. Pelejä PS2:lle on enemmän kuin ehtii pelata, monet niistä ovat jo sen verran vanhoja että niitä saa alelaareista edullisesti, itse konsoli on myös edullinen, pelejä tehdään vieläkin lisää vaikkakaan ei enää niin paljon, R-Kioskilta voi nykyään vuokrata pelejä, jne. PS2 olisi siis tullut erittäin edulliseksi suhteessa mihinkään uudemmista konsoleista, ja pelitarjonta olisi ollut todella suuri ja yhä kasvava. No, päädyin kuitenkin ostamaan 360:n, koska arvelin että en halua jäädä kehityksen jälkeen, ja sitä paitsi minua kiinnosti hyvin paljon Live Arcade, XNA ja nettipelaaminen. Nettipelaamista ei ole tullut harrastettua, XNA-koodaaminen on hieman jäänyt asiaksi jota "pitäisi tehdä" (vaikkakin ostin vuoden tilauksen jotta voin ajaa omaa koodiani 360:llä), ja Live Arcaden tarjonta on hieman alittanut odotukset. Jos voisin nyt mennä ajassa taaksepäin, ostaisin luultavasti PS2:n 360:n sijaan. Ostan PS2:n luultavasti vielä tulevaisuudessa, ehkä sitten kun sen hilta halpenee vielä, mutta siihen asti pelailen 360:llä, eikä sitäkään voi mitenkään sanoa huonoksi ostokseksi. Hyviä pelejä on tulossa ja kauppojen hyllyiltäkin löytyy vielä muutama helmi. Ei 360:n omistamista ainakaan hävetä tarvitse.

Kuvasuhde- ja resoluutiorantti
Olen ajatellut hankkia uuden monitorin. Tällä hetkelläni monitorivalikoimani rajoittuu läppärin 12" LCD:hen, Philipsin 14" matkatelkkariin, sekä 14" Commodore-näyttöön, johon voi kytkeä lähinnä Amigan. Tarve on ilmennyt etenkin siksi, että läppärin näyttö on kovin pieni, että siksi, että olen aikeissa hankkia pelikonsolin tai pari, joten tarvitsisin jotain mihin kytkeä pelikoneet. Tämä tuottaa minulle muutaman ongelman. Yksi on se, että pelikonsoleissa ei yleensä ole VGA- tai DVI-ulostuloja. XBox 360 ja PS3 ovat tässä suhteessa parempia kuin vanhemmat koneet, mutta Wii on yhä kivikaudella ja progressiivinen 480p-kuva komponenttiliitännän yli on paras mitä siitä lähtee irti. No, tämä ongelma ei enää suututa minua kovin paljon, vaan hyväksyn sen että minun vaan täytyy ostaa kalliimpi ja hienompi näyttö jossa on sopivat liitännät, jos haluan näin monikäyttöisen näytön. Toinen ongelma kuitenkin näyttää olevan jopa sellainen, etten pääse siitä eroon lähes millään rahasummalla, ja se on epäyhteensopivat kuvasuhteet ja resoluutiot.
Vielä joskus hyvinä vanhoina aikoina lähes kaikki monitorit ja televisiot käyttivät kuvasuhdetta 4:3. Tämä alkoi muuttua 50-luvulla, kun elokuvateollisuus keksi että käyttämällä laajempaa 16:9-kuvasuhdetta, he voisivat ajaa enemmän ihmisiä elokuvateattereihin, kun elokuvaa ei voitu enää näyttää alkuperäisessä formaatissaan tavallisella televisiolla. Televisiovalmistajat vastasivat tähän myöhemmin 16:9-televisioilla, jotka ovatkin nykyään jo melko yleisiä, vaikka monet TV-lähetykset esitetäänkin yhä 4:3-kuvasuhteella. Elokuvateollisuus ei tietenkään pitänyt tästä, joten monet elokuvat tehdäänkin nykyään 2.39:1- tai 1.85:1-kuvasuhteilla. No, tämän nyt vielä sietäisikin. No, nyt sitten viime vuosina ovat sisällöntuottajat keksineet uuden rahastuskeinon, HDTV:n, mikä tarkoittaa lähinnä sitä että 480p-resoluution sijasta käytetäänkin korkeampia 720p- tai 1080p-resoluutioita. No, eipä tässäkään sinällään mitään vikaa ole. Tarkempi kuva on ihan jees. Samoja resoluutioita käytetään myös HD-DVD ja BluRay -elokuvalevyillä, joten selvästikin sisällön puolesta homma on hyvin standardoitua. No, TV-valmistajille ei selvästikään kerrottu tästä, vaan useimmat HD-televisiot käyttävät resoluutiota 1366x768. Mitä ihmettä? Sen sijaan että televisiot käyttäisivät 1280x720 -resoluutiota jolloin sisältö voitaisiin näyttää pikselilleen oikealla resoluutiolla terävänä kuin partaveitsi, TV-valmistajat ovat päättäneet tehdä resoluutiosta hieman isomman, jolloin sisältö joudutaan skaalaamaan pikkuisen isommaksi, ja tuloksena on suttuinen kuva. 1080p-televisiot sentään taitavat käyttää 1920x1080 -resoluutiota, mikä on toki hyvä, mutta kyseiset televisiot ovat vielä aivan liian kallita tavalliselle kuluttajalle. No, mutta minähän olin ostamassa PC-monitoria, enkä televisiota varsinaisesti. Viime vuosina PC-monitorimarkkinat ovat täyttyneet äärimmilleen laajakuvamonitoreista, mikä on tietenkin hyvä. Tarjontaa on reilusti, joten löydän varmasti sopivan monitorin! No, en löydä. Kaikki laajakuva-PC-monitorit nimittäin käyttävät eivät 16:9-kuvasuhdetta, vaan 16:10-kuvasuhdetta, jota siis ei käytetä missään muualla. Olen kuullut tätä perusteltavan sillä, että PC-käytössä pystysuuntaista kuva-alaa tarvitaan enemmän. No, sen lisäksi että tämä on täyttä hevonkukkua koska lisää pystysuuntaista kuva-alaa saa ostamalla isomman monitorin, pilaa tämä lähes täydellisesti PC-monitoreiden käytön viihdetarkoituksiin, kun pelikonsolit ja DVD-soittimet olettavat että monitorisi on joko 4:3 tai 16:9. Puhtaasti PC-käytössähän ongelmaa ei ole, koska ongelmat voidaan kiertää ohjelmallisesti. Tämä tosin silti tarkoittaa, että 16:9-kuvasuhdetta käyttävän elokuvan katsominen oikealla kuvasuhteella tuottaa mustat palkit monitorin ylä- ja alareunaan. Pelikonsoleiden kanssa tästä ongelmasta vaan ei valitettavasti pääse ohi. Olen tosin melko toiveikas, että Microsoft ennen pitkää lisäisi XBox 360:een tuen 16:10-laajakuvanäytöille, mutta en pidä mitään toivoa yllä siitä että Sony tai etenkään Nintendo tekisi samaa. Nintendo ei edes tue 480p-resoluutiota isompaa kuvaa, joten tukea 1680x1050-näytöille on aivan turha odottaa. Sanoin jo aikaisemmin, että etenkään vanhemmat pelikonsolit eivät edes tue PC-monitoreja, joten joudun käytännössä ostamaan kalliimman monitorin, jossa on komponenttiliitännät. Voisi luulla, että tällaisien monitorien valmistajat olisivat tajunneet, että komponenttiliitäntöjen kautta halutaan luultavasti näyttää 16:9-sisältöä, mutta ilmeisesti ainakaan Samsung ei ole aivan näin fiksu. Ainoa näyttö jonka tiedän tukevan 16:9-tiloja on BenQ:n 24-tuumainen lippulaiva, joka sitten maksaakin vähintään 900 euroa, ja on täten melkoisesti yli budjetistani, kun 21-tuumaisen Samsungin 550 euron hintakin jo kirpaisee aika kovaa. Onneksi ero 16:9- ja 16:10-kuvasuhteiden välillä ei ole kovin iso, ja en ehkä jaksa kauheasti vaivata päätäni sillä, kun sen lisäksi pelikonsolin kuva joudutaan joka tapauksessa skaalaamaan ylös monitorin resoluutioon 1680x1050, joka ei ole lähelläkään 480p- tai 720p-resoluutioita. Tarkoitan siis, että paskalta se näyttää kuitenkin, joten väärä kuvasuhde ei siinä enää paljoa tunnu. Televisioraapustuksen tuossa ylempänä kirjoitin lähinnä, koska PC-monitoreiden viihdekäyttöpuutteet ajoivat minut tutkimaan televisiovaihtoehtoja, mutta kun nekin ovat hirvittävää paskaa, ja niissä on keskimäärin ihan yhtä kalliit hinnat vaikka resoluutio on sitten PC-käytössä kehnompi, en oikeastaan usko että minun kannattaa ostaa televisiota tähän käyttöön.
Ostan luultavasti Samsungin 21-tuumaisen 215TW-mallin, jossa on komposiitti-, S-video- ja komponenttiliitännät pelikonsoleille, 1680x1050-resoluutio 16:10-kuvasuhteella, ja se on saanut erinomaisia arvosteluja. Tokihan tässä ottaa päähän, että vaikka käytän 550 euroa siihen että saan hyvän monitorin johon saan kytkettyä pelikonsolit, en siltikään saa oikeaa kuvasuhdetta tai oikeaa 720p-resoluutiota, mutta perkele, ei kai tässä voi muutakaan. Seuraava monitorini voisi sitten ehkä olla BenQ:n 24-tuumainen FP241W. Sen resoluutio on 1920x1200, ja se osaa säilyttää 16:9-kuvasuhteen, mikä on varmasti etenkin 1080p-kuvan kanssa aika nannaa. Mmm... melkein tekisi mieli ostaa se jo nyt... eihän se niin kallis ole... kerran se vain kirpaisee...

Monitoreista
Olen tiiraillut pitempään jo uuden monitorin ostamista, tai tarkemmin sanottuna ulkoisen lisämonitorin ostamista, kun nykyään minulla on vain läppäri tietokoneen virkaa toimittamassa. No, toinen käyttötarkoitus monitorille olisi sitten pelikonsolit, ja tämä avaakin sitten aivan uudenlaisia ongelmia. Pelikonsoleita ei perinteisesti voi kytkeä suoraan tietokonenäyttöihin. Kehitystä on kuitenkin tapahtunut, sillä XBox 360:n voi kytkeä suoraan VGA-liitäntään, ja PS3:n voi kytkeä HDMI-ulostulon avulla DVI-liitäntään. Wii ei valitettavasti tue tietokonemonitoreita lainkaan, eivätkä tue muutkaan vanhat konsolit, kuten vaikka PS2. Myös XBox 360:llä törmää ongelmiin jos haluaa pelata vanhan myös XBoxin pelejä (ja onhan sielläkin muutama helmi joihin haluaisi tutustua). Joissain monitoreissa on myös komponenttiliittimet sekä s-video ja komposiitti, joihin useimmat konsolit saa kytkettyä. Ongelmaksi kuitenkin muodostuu hinta, sillä tällaisilla liitännöillä varustettu näyttö maksaa helposti jopa 200 euroa enemmän kuin vastaava "tavallinen" näyttö. Esimerkki joka on kerännyt oman mielenkiintoni on Samsungin mallit 205BW (20" näyttö, VGA+DVI) ja 215TW (21" näyttö, VGA+DVI+komponentti+s-video+komposiitti). 215TW on yli 200 euroa kalliimpi kuin 205BW, mutta totta puhuen koko lisähinta ei suinkaan mene ylimääräisiin liitäntöihin, vaan 215TW on mitä ilmeisimmin myös laadukkaampi näyttö mm. kuvanlaatunsa puolesta. Opiskelijabudjetilla 200 euroakin jo tuntuu selvästi, joten olen valitettavasti tuomittu harkitsemaan tätä valintaa hyvin pitkään. Viime aikoina olen huomannut muutaman mielenkiintoisen pointin tästä valinnasta: Vaikka ostaisin 215TW:n paremman kuvanlaadun toivossa, en silti pääse nauttimaan sen täydestä hohdosta, sillä läppärissäni ei ole lainkaan laadukkampaa DVI-ulostuloa, joten joudun tyytymään VGA:han. Tällä hetkellä konsolinostosuunnitelmani kallistuvat XBoxin puolelle, ja XBox 360:n saa kytkettyä VGA-näyttöön kiinni. Tämä tarkoittaa sitä, että 215TW:stä olisi minulle toistaiseksi aika vähän iloa, muuten kuin että olisi tosi siistiä omistaa todella hyvä näyttö, ja voisihan sitä sitten käyttää myös Pivot-tilassa, ja vanhankin XBoxin pelit toimisivat näytön kanssa. Xboxin ulostuloista ilmeisestikin VGA on terävämpi, mutta komponentti tarjoaa jostain syystä paremmat värit. Tamä on ehkä korjattavissa monitorin omilla säadöillä, mutta hankalapa tästä on tietää. Komponenttiliitäntä myös mahdollistaisi pari pienempää säästöä, kun en tarvitsisi XBoxiin VGA-kaapelia (komponenttikaapeli tulee koneen mukana) enkä KVM-kytkintä näytön jakamiseen molemmille laitteille (mikä ei ole pakollista mutta lisäisi kayttömukavuutta paljon). Hintaero tosin silti pysyy lähellä 200 euroa, sillä kyseiset tuotteet eivät ole kovin kalliita.
Tässä vaiheessa alkaa väsyttämään aika kovin. En oikein saanut uusia ajatuksia itsestäni irti, mutta terästin hieman muistiani vanhoista XBox-peleistä, jos en muuta. Jatkan kirjoittamista huomenna mikäli keksin lisää sanottavaa aiheesta.

Wii-kokemuksia
Kävin tänään Hectigolla pelailemassa Wiillä, ja ajattelin nyt keskellä yötä kirjoittaa pöhinässä muutaman ajatuksen siitä mitkä jutut minusta toimivat Wiillä hyvin ja huonosti.
Wii Sports. Tennis toimi suhteellisen hyvin, tosin välillä tuntui että hätäisessä tilanteessa saattaa heilautus tuottaa vääränlaisen lyönnin. Voinee laittaa oman osaamattomuuden piikkiinkin, mutta uskoisin että jonkinlainen ongelma tuossa voi olla, mutta ehkä se katoaa sitten kun osaa vähän paremmin. Baseball toimi myös ihan ok. Ongelmat siinä olivat ehkä että palloon on vaikea osua, mutta niin se on oikeassakin elämässä, ja toinen ongelma on ehkä se, että erilaiset heitot tehdään lähinnä painelemalla nappeja, mikä tosin tekee taktikoinnin hieman helpommaksi etenkin kun taktiikkansa ei halua paljastaa vastustajalle. Keilailu toimi minusta oikein hyvin. Siitä minulla ei oikeastaan ole mitään pahaa sanottavaa, tosin paikoin saattoi sattua niin että pallo irtosi kädestä ilman että se lähti kunnolla, mutta luulen että se oli lähinnä oma vikani. Kun heiton tekee rauhallisesti, tulokset olivat yleensä ihan hyviä. Golf toimi myös oikein kivasti. Hauskana yksityiskohtana huomasin että puttaaminen vaati tyystin erilaisen tekniikan kuin draiverilla tai raudalla lyöminen, mikä oli oikein kiva juttu minusta, vaikkakaan en täysin hallinnut puttaustekniikkaa. Nyrkkeilyä en päässyt kokeilemaan koska nunchuckeja oli vain yksi.
Wii Play. Wii Playn eri peleissä minulle tuli selväksi että kursorin käyttö vaatii totuttelua. Sen käyttö ei tuntunut kovinkaan hyvältä ainakaan kaikissa peleissä. Ampumispeli tosin toimi kohtalaisen hyvin, mutta nopeiden liikkeiden tekeminen tarkasti tuntuu vaikealta. Miin tunnistus -pelissä olin altavastaajana sikäli, että kaverin koneella olevat Miit eivät olleet minulle tuttuja, mikä varmasti helpottaa pelaamista jonkin verran. Muuten peli toimi ihan hyvin. Mii Pose -peli toimi kohtalaisesti, mutta ohjaimen kääntäminen ei toiminut intuitiivisesti (herkkyys ei ollut 1:1, joten oikean asennon löytäminen ilman kokeilua ei oikein onnistu. Samat kursorin nopeaan liikuttamiseen liittyvät ongelmat olivat ilmeisiä myös Mii Posessa. Lehmäratsastuspeli toimi jotenkuten, mutta erityisesti häiritsi, kun liian isot liikkeet saattoivat kokonaan pilata pelin, kun peli lakkasi reagoimasta niihin. Ilmeisesti Wiimotea ei saa kääntää kovin paljon tätä pelatessa, mutta oikeiden kulmien löytäminen on melkoisen hankalaa erityisesti jos yrittää tehdä korjauksia yms. Pelissä pitäisi osata tajuta käyttää matalia kulmia, mikä unohtuu helposti kun lehmä juoksee pusikkoon ja se pitäisi saada nopeasti takaisin radalle. Biljardipeli toimi aika hyvin, tosin lyönnin tekeminen oli ehkä liian hankalaa, tosin toisaalta se on ymmärrettävää, koska ei biljardikepillä lyöminen ole oikeastikaan ihan helppoa. Kalastuspeli oli melkoisen kauhea. en oikein tajunnut miten kala saadaan tarttumaan koukkuun, vai onko tarkoitus odottaa kuten oikeasti kalastaessa. Itse kontrollit eivät tuntuneet yhtään hyviltä, mutta ehkä se toimii paremmin kun vähän opettelee. Pingispeli oli suurimmaksi osaksi ihan ok, mutta jonkun verran häiritsi pari juttua, kun pelissä pystyi myös rikkomaan pingiksen sääntöjä vahingossa (lyömällä ennen pomppua) ja kun lyöntejä ei edes voi hallita, se tuntui epäreilulta. Syöttäessä törmäsin ongelmaan, kun liikutin sopivasti mailaa juuri ennen kuin painoin syöttönappia, että maila jäi kauas pallosta, eikä sitä saanut liikutettua takaisin. Tamä tosin mahdollisesti johtuu siitä, että tällaisella liikkeellä voi hieman varoemmin käyttäessä tehdä erilaisia syöttöjä, mutta en tutkinut asiaa tarkemmin. Tankkipeli ei toiminut kovin hyvin ilman nunchuckia, tosin pelaaminen pisti epäilemään, olisiko se hauskaa nunchuckinkaan kanssa. Laserkiekkopeli oli hankala kontrolloida. Mailaa ei voinut liikuttaa kovin nopeasti, ja omien maalien tekeminen vahingossa oli jotenkin ylihelppoa.
Zeldaa on kehuttu kovasti. Aloitin hieman pidemmältä pelistä, kuitenkin ennen ensimmäistä temppeliä. Pelasin ensimmäisen temppelin loppuun asti. Juoni oli aika hämmentävä toistaiseksi, mutta varmaankin se selkiää myöhemmin. En ole pelannut aiemmin 3D-Zeldoja... itse asiassa olen pelannut hämmentävän vähän 3rd person -tyyppisiä seikkailupelejä, joten kontrolleissa oli ehkä oma hankaluutensa minulle. Minusta taisteleminen liiketunnistuksen avulla ei tuntunut paremmalta kuin nappien painaminen. Etenkin susimuodossa Wiimoten heiluttelu tuntui jopa tyhmältä. Z-kohdistus ei myöskään tuntunut toimivan minulle intuitiivisella tavalla, mutta sen varmastikin oppii, etenkin jos käy ensin alkupelin tutoriaaliosuudet, jotka minulla jäivät väliin. Tähtääminen Wiimoten kursorilla ei tuntunut huonolta. Kursori tuntuu toimivan ihan hyvin silloin kun ei ole kiire. Zeldassakin varmasti tulee osuuksia jossa tähtääminen pitäisi tehdä nopeammin, sen saa ehkä nähdä joskus, miten hyvin se toimii. Yleiskäyttöinen A-näppäin otti päähän muutamaan kertaan, koska useita kertoja onnistuin tekemään väärän toiminnon, koska hieman riippuen tilanteesta A tekee eri asioita.
Yleisesti ehkä Wii Sports toimii aika hyvin, Wii Play ei toimi kovin hyvin tai vaatii opettelua, Zelda luultavasti vaatii opettelua, ja makuasioiden vuoksi se voi olla ehkä ei-ihan-täydellinen pelikokemus. Tutustuin myös hieman Wiin muihin ominaisuuksiin. Miin tekeminen oli ihan kivaa, tosin vaihtoehdot olivat harmillisen rajoittuneet. Joitain rajoituksia pystyy kiertämään eri elementtien luovalla sijoittelulla, mutta useammista vaihtoehdoista ei varmasti olisi haittaa. Sääkanava oli ihan hauska pikku vimpain, mutta säätiedot saisi toki muualtakin. Internet-kanava näytti toimivan ihan hyvin. Voisin kuvitella että sen käyttö olisi ihan kivaa esim. videoiden katseluun tai yksinkertaisten pelien pelaamiseen. Oikeaan webbisurffaamiseen tuskin muuten kuin satunnaisesti. Valokuvakanavaan ei päässyt tutustumaan nyt, mutta täytyypä seuraavalla kerralla täyttää SD-kortti kuvilla ja kokeilla kyseistä ominaisuutta.
En ole vielä vakuuttunut Wiistä, ja olen jossain mielessä ihan iloinen etten ostanut sellaista vielä. Uskon että vuonna 2007 nähdään, onko Wiistä muuhun kuin Wii Sports -koneeksi (Zeldaa voi pelata Gamecubellakin).

Jatkoa pelikonsoleista
Ajattelin kirjoittaa pari sanaa lisää pelikonsoleista. Wii ja PS3 on nyt julkaistu USA:ssa, joten tilanne on hieman selkiytynyt. Näyttää siltä että kumpikin konsoli haparoi nettipelattavuutensa kanssa. PS3:lla infrastruktuuria ei oikein ole, joten nettipelin ominaisuudet ja toimivuus voi vaihdella paljonkin pelikohtaisesti. Wiillä sen sijaan ilmeisesti on infrastruktuuri, mutta sitä ei ole otettu käyttöön yhdessäkään pelissä. "Friend-koodit" saattavat vielä pilata koko Wii-nettipelaamisen. XBoxilla nettipeli on hoidettu melko mallikkaasti. Mielenkiintoista tosin sinällään on, että en kuvitellut välittaväni erityisesti nettipelistä, mutta olen viime aikoina hoksannut, että vaikkakin pidän ehkä enemmän moninpelaamisesta ihmisten kanssa samalla konsolilla, ongelma on siinä että enhän minä nyt yhtenään kutsu isoa poppoota koolle pelaamaan. Jos nyt yksi kaveri tai kaksi on, niin se on jo aika hyvin. Tästä nyt kuitenkin seuraa, että nettipeli voi olla semmoinen juttu jota kannattaa miettiä, ja XBox näyttääkin siksi aika lupaavalta.
Pelitilanne on jossain mielessä myös muuttunut. Wiin julkaisupelit eivät Zeldaa lukuunottamatta näytä enää ihan niin kivoilta kuin ajattelin. Excite Truck on ilmeisesti ihan kiva, mutta aika lyhyt, ja moninpeli on kehno. Rayman itse asiassa näyttää ihan kivalta, mutta epäilen että minipelikokoelma ei jaksa viihdyttää pitkään. Moninpeli siinä on ilmeisesti hieman puutteellinen. Näyttää siltä, että mikäli voi elää ilman Zeldaa, ei Wiitä kannata ehkä hankkia vielä, ellei halua panostaa partypeleihin.
PS3:n kanssa ongelma on ehkä vielä pahempi, sillä tällä hetkellä sille ei ole oikein mitään oikein hyvää peliä vielä. Paljon muuta siitä ei voi sanoa tällä hetkellä. Sillekin on tulossa aika hienoja pelejä, joista monet loppuvat isoon numeroon. (paljon jatko-osia) Miten olisi: Soul Calibur 4, Metal Gear Solid 4, Devil May Cry 4, Virtua Fighter 5, Tekken 6, Ridge Racer 7, Final Fantasy 13. Hyviä pelejä varmaankin, vaikkakin sitä "samaa vanhaa". Näistä sitten pistää miettimään, että nähdäänkö näitä pelejä Nintendon tai Microsoftin konsoleilla. Jos Playstationilta ottaa yksinoikeuspelit pois, sille ei minun silmissäni jää mitään todellisia etuja XBoxiin nähden. Sony väittää että Cell on huipputehokas prosessori... voi ollakin, mutta toistaiseksi ei ole nähty mitään mullistavaa tai merkittävästi huikeampaa kuin XBoxilla, joten en jaksa uskoa että sillä olisi mitään väliä loppukädessä. Liiketunnistava ohjain on ihan kiva bonus ja saattaa lisätä joihinkin peleihin lisäelementtiä. Mielenkiintoista kylläkin, vaikka sekä Wiillä että PS3:lla on liiketunnistimet kontrollereissa, luulen että toiminnallisuutta tullaan käyttämään jopa täysin eri merkityksissä: Wiin liiketunnistusohjaimen tarkoituksena on tehdä peleistä intuitiivisempia kun pelihahmon ja pelaajan liikkeet vastaavat läheisemmin toisiaan. PS3:lla taasen ominaisuus on lisätty perinteisen kontrollerin päälle, joten uskon että sitä tullaan käyttamään lisäämään syvyyttä peleihin... se on kuin ylimääräinen analogitikku. Lopputulos on mahdollisesti monimutkaisempi kuin alkuperäinen asetelma.
XBox 360 näyttää tällä hetkellä ehkä jopa lupaavimmalta vaihtoehdolta. Microsoft on saanut paljon yksityiskohtia kuntoon. Mm. hyvä ohjain, custom-soundtrackit peleissä, nettipelit, Live Arcade. Ainoa iso kysymys on se, jääkö XBox PS3:n jalkoihin kolmansien julkaisijoiden tuen puutteen vuoksi. Erityisesti japanilaisten julkaisijoiden tuki näyttää pelottavan vähäiseltä. Itse olen suuri japanilaisten pelien fani, joten tilanne saattaa olla todellinen ongelma XBoxin potentiaalille. Capcom näyttäisi tukevan XBoxia kohtalaisesti. Mm. Dead Risingin ja Lost Planetin muodossa. Jää silti nähtäväksi, ilmestyykö esim. Devil May Cry 4 Xboxilla. Sitten on Tecmon Team Ninja, mutta Dead or Alive X2 -lentopallo ei oikein vakuuta. Jotain uutta toivoisi heiltäkin. SNK Playmore on myös julkaissut pelejä Live Arcadeen, mikä voi luvata hyvää. Blue Dragon tulee varmasti olemaan iso juttu Japanissa. Toivoisin todella että XBox saisi enemmän tukea. Täytynee toivoa että vaikka Blue Dragon tai Sonyn hankala käytös keikauttaa tukea enemmän myös XBoxin puolelle.

Wiin hyvät puolet:

• Nintendon omat pelit
• Uudenlaiset kontrollit
• Edullinen
  

PS3:n hyvät puolet:

• Yksinoikeudella julkaistut pelit isoilta julkaisijoilta
  

XBox 360:n hyvät puolet

• XBox Live
• Ansainnut jo kannuksensa
  

Wiin huonot puolet:

• Viime sukupolven graafinen teho

PS3:n huonot puolet:

• Kallis

XBox 360:n huonot puolet:

• Puutteelinen tuki japanilaisilta julkaisijoilta
  

Pelikonsoleista
Pienet "odotus-/toivelistat" eri konsoleille, riippumatta siitä omistanko tai aionko hankkia kyseisiä konsoleita.

DS

• Megaman ZX
  
• Trauma Center : Under the Knife
• Castlevania : Portrait of Ruin
• Star Fox Command

PSP

• Loco Roco
  
• Lumines

PC

• Spore
  
• Supreme Commander

XBox 360

• Dead Rising
  
• Castle Crashers (Live Arcade)
• Small Arms (Live Arcade)
• Dead or Alive 4

Wii

• Excite Truck
  
• Wii Music
• Super Mario Galaxy
• Legend of Zelda : Twilight Princess
• Project H.A.M.M.E.R.
• Rayman : Raving Rabbids
• Metal Slug Anthology

PS3

• Assassin's Creed
  

Voidaan ehkä todeta että Wii kiinnostaa minua eniten. DS minulla jo onkin. XBox 360 kiinnostaa myös jonkun verran, mutta muutaman pelin takia ei viitsisi käyttää 400 euroa. PS3:lta en keksinyt kuin yhden kiinnostavan pelin, ja sekin on tulossa myös XBoxille. Jos ihan rehellisiä tosin ollaan, niin varmaankin jotain jatko-osia on, jotka hankkisin jos ne saavat hyviä arvosteluja. Esimerkkinä Soul Calibur 4, jonka aiempia osia en ole itse asiassa pelannut, mutta SC2 on ilmeisestikin yksi parhaita viime konsolipolven mättöpelejä (saatan hankkia Cube-version jossain vaiheessa jos Wii tulee hankittua). Jos XBoxille tulee vähän enemmän hyviä pelejä jotka eivät ole FPS:iä tai autopelejä (Wiin Excite Truck on jonkinlainen poikkeus), ja hinta vaikka vähän tippuu, mikä on minusta ihan tödennäköistäkin. DS:n pelitarjonnasta vielä haluan sanoa, että näköpiirissä on harmillisen vähän kunnolla DS:n ominaisuuksia hyödyntäviä mielenkiintoisia pelejä.

Lisää DS:stä ja peleistä
Joululomalla on ollut aikaa pelailla. Olen nyt pelannut Project Rubin läpi, Wario Waressa olen kerännyt lähes kaikki ekstrat. Project Rub oli oikein persoonallinen esitys, ja se on hieno demo DS:n ominaisuuksista. Wario Waresta huomasin yllättäen pitäväni enemmän kuin luulin. Meteos on vieläkin hauska pelattava. Jonkin verran minua huolettaa koska olen kuullut että Meteosin pelaaminen aiheuttaa usein pystysuoria naarmuja DS:n kosketusnäyttöön. Olen harkinnut kyllä näytönsuojan hankkimista, mutta useimmat niistä ovat hankalia asentaa ilman ilmakuplia ja paremmat ovat kalliita (11 euroa kappale). Piirtoheitinkalvosta voi tietääkseni tehdä kelvollisen suojan... voisin harkita sitä. Ainakin se tulee halvemmaksi, ja periaatteeltaan tällainen viritelmä vastaa "parempia" NuShield-suojia. Another Codesta sain selville että yhden läpipelaamisen jälkeen voi pelata hieman erilaisen version pelistä. Paria puzzlea on muutettu hieman ja tarinasta ilmeisesti aukeaa hieman enemmän tietoa. Voisin ehkä kokeilla sitä vielä jossain vaiheessa, mutta peli on olennaisesti aivan sama. Daigasso! Band Brothersia olen pelaillut myös. Olen saanut Pro-moodin avattua, mikä on hyvä, sillä Pro-moodissa ei tarvitse pelin aikana sohia kosketusnäyttöä. Se tosin on muutenkin hieman vaikeampi. Kaikki näppäimet ovat siinä käytössä. Vaikeammat kappaleet vaativat rytmitajun ja hahmotuskyvyn lisäksi sorminäppäryyttä.
Olen miettinyt hieman DS:n erikoisominaisuuksia ja niiden käyttöä peleissä. Esimerkiksi Band Brothersissa minusta kosketusnäytön käyttö olisi pitänyt tehdä vaihtoehtoiseksi. Pelin valikoissa on pakko käyttää kosketusnäyttöä ja pelin aikana "amatöörimoodissa" joutuu käytännössä sohimaan sormilla näyttöä. Molemmille olisi voinut tehdä vaihtoehtoisen konstin näppäimiä käyttäen. Sitten on muita pelejä, kuten esimerkiksi tuleva Super Princess Peach, jossa tarvitsee kesken toiminnan käyttää kosketusnäyttöä. Jump Superstarsissa tarvii myöskin käyttää hahmojen vaihtamiseen kosketusnäyttöä. Taistelupelin luonteen huomioon ottaen se tarvitsee tehdä aika nopeasti, joten käytännössä se vaatii huomattavaa sorminäppäryyttä tai näytön sörkkimistä sormin. Mietin tähän sellaista ratkaisua että kinnittäisi styluksen peukaloon niin että se ei häiritse näppäimien käyttöä mutta että sitä voisi käyttää sitten sormien sijasta kun tarvitsee nopeasti osua näyttöön. Toinen vaihtoehto olisi jokin "thumbstrapin" kaltainen systeemi, mutta sellaisenaan thumbstrap häiritsee näppäinten käyttöä ja ei ole kovin tarkka. Minusta pelit kannattaisi useimmiten suunnitella niin, ettei kosketusnäytön ja näppäinten välillä tarvitse poukkoilla kesken pelin.
Tilasin viikon loppupuolella pelit Osu! Tatakae! Ouendan! ja Jump Superstars Lik-Sangista Hong Kongista. Lik-Sangille ei kelpaa Visa Electron maksuvälineeksi, mutta heillä on onneksi saksalainen pankkitili, jonne voi EU-maksulla tehdä helposti siirron. Toivon mukaan pelit tulevat seuraavalla viikolla, eli suunnilleen silloin kun palaan Tampereelle. Ouendanin ostamista mietin aika pitkään, mutta päädyin lopulta siihen tulokseen, että se on saanut niin hyviä arvosteluja ettei sitä voi jättää väliin. Jump Superstars oli varmempi valinta, koska siinä on varmasti paljon pelattavaa varsinkin jos löydän pelikavereita moninpeliä varten. Ainoat ongelmat ovat kieli ja aihepiiri. En osaa paljoa japania. Omistan tosin onneksi sanakirjan ja osaan välttävasti lukea hiraganoja ja katakanoja. Aihepiiri ei sinällään ole ongelma, mutta mietin, onko osa pelin viehätyksestä "tutuissa" mangahahmoissa, joita itse tunnen aika vähän. Uskoakseni kyseessä on kuitenkin hyvä tappelupeli, joten tuskin hahmojen outous haittaa pitemmän päälle.

Nintendo DS

Hankin tuollaisen otsikon mukaisen lelun tiistaina. Muuten olisi varmaan jäänyt hankkimatta vielä ainakin ensi kesään saakka, mutta kun satuin saamaan käytetyn halvalla niin oli ihan pakko. Pelejä minulla on nyt Project Rub, Daigasso! Band Brothers, Another Code: Two Memories, Meteos, WarioWare Touched! ja Metroid Prime Hunters: First Hunt -demo.
Another Coden pelasin jo läpi, se oli hyvin lyhyt peli. Kyseessä on pohjimmiltaan melko perinteinen seikkailupeli, jossa kerätään esineitä ja käytellään niitä erilaisien pulmien ratkaisemiseksi. Selittäisin pelin tarinaa, mutta joku muu on selittänyt sen jossain muualla varmasti paljon paremmin, joten en vaivaudu. Pelissä on käytetty paikoin hyödyksi DS:n kosketusnäyttöä ja mikrofonia pulmien ratkaisussa, mutta enimmäkseen nämä ovat melko turhia. Kosketusnäyttö on toki erittäin hyödyllinen osoittimen asemassa, mutta pulmat jotka käyttivät sitä hyödykseen tuntuivat paikoin melko väkinäisiltä, kuten esimerkiksi ruosteen raaputtaminen metallisesta kyltistä pois tapahtuu hankaamalla kosketusnäyttöä styluksella. Kai se saa pelin tuntumaan hieman elävämmältä, mutta ongelmanratkaisun kannalta se ei tuo juuri mitään uutta peliin.
WarioWarea pelasin jo sen verran, että voin tavallaan katsoa pelanneeni sen "läpi". Pelin luonne on kuitenkin sellainen, että sitä voi pelata uudestaan ja uudestaan. Sen lisäksi olettaisin että pelissä on useitakin piilotettuja ominaisuuksia jotka saa esille pelaamalla, kuten alkuperäisessäkin WarioWaressa. Jälleen, en jaksa tarkemmin selittää mistä pelissä on oikeastaan kyse, koska se on selitetty muuallakin. Kurkkukipuisena en pitänyt kohdista joissa piti puhaltaa mikrofoniin. Puhaltaminen on onneksi parempi kuin huutaminen silti. Luulen että WarioWarea jaksan pelata toistaiseksi, mutta alkuperäiseen WarioWareen ehdin kyllästyä melko nopeasti (tahkosin siitä tosin kaikki piilotetut ominaisuudetkin irti), joten povaan uudellekin samaa.
Project Rubia olen aloitellut. En itse asiassa tiedä kuinka pitkä peli se oikein on, mutta toistaiseksi ihan kelvollista viihdettä. Tässäkin pelissä pelataan paljon minipelejä, mutta idea poikkeaa WarioWaresta sillä, että pelit ovat pitkäkestoisempia ja monimutkaisempia (minipelejä, ei mikropelejä), ja sen lisäksi pelissä on juoni, vaikkakin minipelit sinänsä ovat aika erikoisia aihepiiriin nähden. Tarkoituksena on tehdä vaikutus unelmien tyttöön mm. karkottamalla pillastuneita härkiä (samalla varoen laskettelijoita) tai puhaltamalla jättimäisiä kynttilöitä sammuksiin. Pelin graafinen tyyli ja minipelien sarjakuvaintrot tekevät hyvän vaikutuksen. Pelin persoonallisuus tuntuu paremmin määritellyltä kuin WarioWaren. Mahdollisesti lisää tästä pelistä kunhan pelaan sen läpi.
Meteos jatkaa perinteistä Tetrismäisten pelien linjaa. Pelattavuutta, haasteellisuutta sekä vaihtelevuutta riittää sopivasti että Meteos pääsee kirkkaasti palikkapuzzlejen kärkikastiin. Uutta ideaa pelissä on sen verran, että palikoita ei räjäytetä, vaan ne laukaistaan lentoon. Ero on siinä, että jos palikat eivät jaksa lentää ruudun ylälaitaan asti, ne tippuvat takaisin alas. Painovoimaolosuhteet vaihtelevat kentittäin, mikä lisää vaihtelua. Ei tästä enempää sanottavaa, kuin että laadukasta palikkamättöä.
Daigasso! Band Brothers on seurueen japanin tuliainen. Peliä ei myydä nykyisin vielä Aasian ulkopuolella. Kyseessä on rytmipeli hieman Pop'n Musicin tapaan. Kappaleet ovat MIDIä, joten pelaajan valitseman soittimen nuotit soivat juuri silloin kuin pelaaja ne soittaa. Tämä voisi olla erityisen hauskaa moninpelissä, mitä toivon pääseväni kokeilemaan pian. Pelin vaikeustaso on osittain melko fiksusti toteutettu. Aloittelijakin pystyy pelaamaan lähes minkä tahansa kappaleen, kunhan valitsee helpon soittimen. Pelin aikana sen sijaan vaikeustasoa on "helpotettu" ärsyttävällä tavalla. Joitain vaikeampia pätkiä kappaleesta on korvattu "Touch!"-käskyllä, ja tarkoituksena on koskettaa kosketusnäyttöä kerran, minkä jälkeen kyseinen pätkä kappaletta soi automaattisesti. Tässä ei ehkä muuten ole mitään vikaa, mutta jos ei ole tosi näppärä käsistään styluksen kanssa, täytyy kosketusnäyttöä sorkkia sormin, jolloin se tulee likaiseksi. En näe mitään hyvää syytä miksei jotain tavallista näppäintä olisi voitu käyttää kosketusnäytön sijasta. Kosketusnäytön painaminen on toki haasteellisempaa, mutta sen tuoma ärsytys kumoaa senkin ilon. Näytön likaantumisen lisäksi olisi ihan kiva jos muuten vaan ne kosketusnäyttökohdat saisi soittaa itse. Pelin kappalevalikoimassa on J-poppia, japanilaisten TV-sarjojen (animeiden) tunnusmusiikkeja, klassista musiikkia ja pelien tunnusmusiikkia sekä jokunen länsimaalainen rokkikappale, kuten Smoke on the Water. Jos animea seuraisin enempi, voisi sieltä löytyä muutama tuttu, mutta tällä hetkellä tutuimmat ovat noita pelimusiikkeja ja klassisia kappaleita. Pelimusiikeista olen iloinen, että Kirbyn teema pääsi mukaan. Siinä on kiva musiikki ja pelikin on kiva. Uskoakseni se on kuitenkin Nintendon vähemmän suosittuja pelisarjoja ainakin kun vertaa esim. Marioon tai Zeldaan, jotka myös ovat mukana.
Viimeisenä pelinä Metroid Prime Hunters: First Hunt -demo. En ole erityisemmin tutustunut käsikonsolien FPS-tarjontaan, mutta uskoakseni juuri Doomia monimutkaisemmat ovat perinteisesti olleet käsikonsolien ulottumattomissa. Perinteisillä "isoilla" konsoleillakin ne olivat pitkään valloittamatonta aluetta, kunnes Halo ja Metroid Prime korjasivat ongelman. Pelasin Huntersia toistaiseksi kerran, ja sen pelikerran perusteella voisin sanoa, että pelattavuus on saatu ihan kohtalaisesti kuntoon. Iso ongelmahan perinteisesti on ollut se, että ristiohjain ja muutama näppäin eivät riitä tarkkuutensa puolesta räiskinnöissä tähtäämiseen ja liikkumiseen ainakaan yhtä aikaa. Huntersissa kun käyttää DS:n "peukalohihnaa" kosketusnäytöllä, saa melko hyvän tuntuman. Ristiohjaimella liikutaan, ja kosketusnäytöllä tähdätään. L- ja R-liipasinnäppäimet toimivat ampumisnäppäiminä. Olisin oikeastaan toivonut että toisen voisi asettaa esim. hyppynapiksi, koska hyppääminen tapahtuu nyt näpäyttämällä kosketusnäyttöä kahdesti, mikä on melko kankeaa. Kosketusnäytölle on siroteltu myös aseenvaihtonäppäimet sekä palloksirullautumisnäppäin (Metroidia pelanneet ymmärtävät). En tutustunut tarkemmin, tarvitseeko pelissä yleensä muitakin toimintoja, mutta testatessani ei tullut muita tilanteita esiin. Aseen vaihto ja palloksi rullautuminen ovat minusta sellaisia toimintoja, jotka eivät yleensä onneksi vaadi nopeutta, joten niiden sijoittaminen kosketusnäytölle on ehkä ihan toimiva ratkaisu. Itse en totta puhuen kauheasti välitä FPS-peleistä, mutta onhan se kiva että DS kattaa tämänkin genren. Lisää suosiota DS:lle ja enemmän pelejä.
Toistaiseksi suosikkipelini taitaa olla Meteos. Daigasso! Band Brothersia pelaa myös oikein mielellään. Project Rubin mätän varmasti ainakin läpi, mutten osaa vielä sanoa, tuleeko sitä pelattua sitten enemmänkin. WarioWare on tavallaan ihan hyvä, mutta pelkään pahoin että kyllästyn siihen aika pian. Another Code oli myöskin oikein hyvä peli, mutta se oli niin lyhyt, että myyn sen varmaan piakkoin pois ellei siinä ole merkittäviä juttuja esiinkaivettavana vielä. Jossain kuulin puhuttavan että kaikki esineet keräämällä saisi jotain bonusta, mutta parasta tarkistaa ensin. Saattaa olla että lunttaan jostain mistä esineet löytää... Luulen että puolisatunnainen kosketusnäytön tökkiminen pelin jokaisessa huoneessa ei ole kauhean rakentavaa tai ainakaan hauskaa. Metroid Prime: Hunters -demo vaikutti ihan hyvältä. Pelaan sitä varmaan muutaman kerran. Moninpeliä voisi ainakin kokeilla. Demohan se on joka tapauksessa, mutta en muutenkaan näe innostuvani siitä mitenkään mielettömästi.
Uusia pelejä en ole ehkä ihan heti hankkimassa, ellen saa kätevästi esim. Another Codea vaihdettua johonkin toiseen, mutta tiedän jo muutaman pelin jotka kuulostavat hyviltä. Käytännössä katselen varmaankin esim Metacriticin listojen kärkipäätä ja etsin sellaisia pelejä jotka kiinnostavat genrensä tai aiheensa puolesta. Lähden siitä, että arvostelijat eivät ole ihan tyhmiä, ja keskivertoihin peleihin on turhaa tuhlata rahojaan. Tällä hetkellä rytmipeli Osu! Tatakae! Ouendan! kuulostaa hyvältä, kuten myös mättöpeli Jump Superstars. Eivät niinkään aiheidensa puolesta, mutta tykkään molemmista genreistä, ja molemmat ovat saaneet hyviä arvosteluita. Niin yksinkertaista se on. Tällä hetkellä minulla kuitenkaan ei ole niihin varaa, koska käytin kaikki ylimääräiset rahani DS:n ostamiseen. Myyn tosin ehkä GBA:ni ja osan sen peleistä (toimivat DS:ssä myös) pois, joten jos siltä tuntuu, osan niistä varoista voisi käyttää uusiin peleihin.

Kurkkukipua

Kurkkuni on ollut kipeänä nyt jo kolme päivää. Se on erittäin keljua. Tänäänkin olisi ollut juttuja hoidettavana yliopistolla, mutta päätin että on parempi pysytellä kotona pelaamassa Nintendo DS:llä. Ruokaa ei oikein enää ole kaapissa, joten voi olla että huomenna on pakko lähteä liikkeelle. Lähden tosin illalla autokyydillä Parolaan vanhempien luo, joten sekin mahdollisuus on että paastoan huomisen osittain. Porkkanoita, leipää ja riisiä on kaapissa jonkun verran sentään. Ja ketsuppia. Ketsupin kanssa menee mikä vain alas. Kuitenkin ottaen huomioon että minulla on vieläkin pari asiaa yliopistolla jotka haluaisin hoitaa, voisin varmaankin käydä yliopistolla syömässä lounasta. Samalla voisin ostaa kurkkupastilleja Juveneksesta. Ja nenäliinoja, jos niitä on tarjolla.
Tulin myös ajatelleeksi, että kurkkupastilleja olisi varmaankin hyvä pitää laatikossa varalla. Sitten kun on kipeä, ei kuitenkaan mielellään lähde kauppaan hortoilemaan. Ruokaakin voisi pitää kaapissa. Säilykkeitä ja sen semmoista... niiden kanssa vaan käy helposti se, että ne tulee syötyä pois tilanteessa jossa on unohtanut käydä kaupassa ja on nälkä.
Kurkkukipuun toistaiseksi parhaiten ovat tuntuneet auttavan tavallinen tee (halpaa ceylonpussiteetä) ja jäätelö. Pitkäaikaisista vaikutuksista en tiedä. Epäilen että jäätelö saattoi olla huono idea, mutta hetkellisesti se turrutti kurkun niin ettei tehnyt kipeää. Ja maistuihan se hyvälle. Saunan hyödyllisyydestä en oikein tiedä. Kaveri ehdotti että olisi hyvä idea, mutta äiti sanoi että ei missään tapauksessa kannata, kun saunominen kuulemma rasittaa elimistöä. Minusta saunominen olisi ollut ihan hyvä idea, mutta en sitten mennyt kun en tiennyt varmaksi. Parasta tutustua kansanperinteeseen tarkemmin. Sananlasku ainakin sanoo "Jos sauna, terva ja viina eivät auta, on tauti kuolemaksi." Viinaa ei ole ollut tapana juoda (no, kai se lääkkeenä menisi) ja en oikein tiedä mitä tervalla pitäisi tehdä, mutta kai yksi kolmesta olisi jotain sekin. Olisi parasta parantua ainakin jouluaattoon mennessä. Äiti varmaan kieltää muuten joulusaunomiset, kun siellä kerta olen vieraanakin.

Päätin blogata

En ole pitänyt blogia, koska olen tullut siihen tulokseen ettei minulla ole mitään sanottavaa. Siitä huolimatta selitän päivittäisiä asioitani IRC:ssä vaikka olen melko varma että ketään ei yleensä kiinnosta. Törmäsin sitten blogipostaukseen Why You Should Blog jonka on kirjoittanut Steve Yegge. Ei siinä sen kummempaa, mutta tulinpa vain siihen tulokseen, että ei se haittaa ettei blogia lue kukaan. Tällä tavalla kuitenkin voin kirjoitella juttuja asioista ja saan sellaisen kivan tunteen että viestitän ajatuksiani maailmalle. Ehkä joskus tulee kirjoitettua jotain fiksuakin. Silloin voi vaikka antaa jollekulle linkin. Muutoin en ajatellut mainostaa tätä. Alun perin hommasin tämän Blogger-tunnuksen, koska ajattelin kirjoittaa Googlen "Summer of Codesta", mutta en päässyt mukaan, joten blogi kuoli pois. Poistin vanhat viestit ja vaihdoin kielen suomeksi. Täytyy harkita englanniksi kirjoittamista jossain vaiheessa, mutta en niinkään siksi että haluaisin enemmän potentiaalisia lukijoita, vaan ihan harjoituksen vuoksi. Oletettuja tulevia aiheita ovat erilaiset koodausjutut, videopelit, Linux, opiskelu ja muut asiat jotka minua koskettavat. Mitä nyt mieleen juolahtaakin. Kirjoittelen tätä siis ihan vaan huvikseni, enkä odota kenenkään oikeasti lukevan tätä.